Lahden Minimarkkinat

Ajoin tänään Lahteen Minimarkkinoille ja ei ollut huono reissu. Kuvia tuli räpsittyä vaikka kuinka ja tähänkin postaukseen niitä mahtuu aika kasa. Kuvia klikkaamalla saa ne isommiksi, jos haluaa tarkastella niitä lähemmin.
Markkinoilla oli näytillä useita pienoishuoneita. Monta hienoa työtä siellä oli, mutta eihän niistä saa kunnon kuvia kun ne olivat pääsääntöisesti lasin takana. Onnekseni kiehtovin kohde, Pierren Paja, oli kuitenkin ilman lasia. Pierre on taiteilija, joka maalaa pääsiäismunia omassa munanmuotoisessa ateljeessaan. Munantuotantolaitos on yläkerrassa ja sieltä kourua pitkin saapuvat munat taiteilijan työtilaan maalattaviksi.

Tässä hieman parempi kuva Pierrestä ja takana näkyy hieman myös hänen porkkana-autoansa. Pajan on valmistanut Wooper ja Pierre on Hannan tuotantoa. Wooperin blogista löytyy enemmän kertomusta Pierrestä ja pajan valmistumisesta. Kannattaa käydä katsomassa, jos ei vielä ole sitä tehnyt.

Myös nämä hienot "keppihevoset" ovat Hannan valmistamia. Hannan pöydässä oli myös paljon muita ihania juttuja, kuten karhuntalja ja jonkin sarvipäisen eläimen pää. Minun nukkekodissa on saattanut asustaa ennen vanha merikarhu, joka on ihan hyvin voinut unohtaa ullakolle Afrikan reissunsa matkamuiston.. Nämä kaikki on tehty neulahhuovutuksella ja se on sen verran mukavaa puuhaa, että ensin kokeilen, josko itse osaisin tehdä jotain vastaavaa ja ainakin yhdelle rottweilerille olisi eteisen nurkassa paikka suunniteltuna.

En pysähtynyt kotimatkalla kurkkimaan minkään maalaistalon ikkunoista sisään, sillä myöskin tämä on pienoishuone. Tuo vanha uuni on jotain sellaista mitä olen suunnitellut omaankin nukkekotiini, en vain ole vielä päättänyt että sopiiko se tyyliin. Voi olla, että joudun jättämään tuon tyylisen uunin valmistuksen johonkin tulevaisuuden projektiin.

Samassa pöydässä tuon yllä olevan huoneen kanssa oli myös paljon muita ihanuuksia, kuten tämä vaaka. Se oli niin taidola tehty ja aivan uskomattoman siro ja pieni, että hieman harmittaa etten raskinut sitä ostaa. Tätä pöytää pitivät ruotsalainen pariskunta ja he kuulemma kiertävät ympäri pohjoismaita erilaisilla messuilla myymässä tuotteitaan. Varsinaista liikettä heillä ei ole missään. Minä hukkasin heidän yhteystietonsa, että jos jollakulla on heidän tietonsa niin laittaisitteko viestiä.

Massaherkkuja oli monenmoista useissa eri pöydissä. En nyt muista mitkä herkut ovat kenenkin tekemiä, mutta nälkä tulee niitä katsellessa. Hieman katselin herkkuja sillä silmällä, mutta en sortunut ostamaan mitään. Ruokakellari on työn alla ja täytyyhän sinne saaha myös sitä ruokaa, mutta ajattelin nekin tehdä pääsääntöisesti itse.

Tämän kahvimyllyn tekijän nimen olen myös hukannut, mutta hän oli kuitenkin kotoisin Tammisaaresta. Kahvimyllyjä oli useita erinlaisia ja kaikissa oli toimivat laatikot. Samassa pöydässä oli myös uskomattoman hienoja ruokapöytiä tuoleineen.

Sitten päästäänkin jo minun pieniin ostoksiin. Ruotsalaisen pariskunnan pöydästä ostin tämän joulukoriste paketin. Pakettiin kuuluu 1,5mm vanerista leikatut tontut ja heille jalustat ,jotta pysyvät pystyssä ja kynttilät. Korkeutta valmiilla kynttilänjaloilla on noin 4,5cm. Kokoaminen ei hirvitä minua yhtään, mutta en todella tiedä kuka osaa maalata noin pieneen puu kappaleeseen tontun kasvot.

Samasta pöydästä ostin myös tämän merkkauskirjan. Ostin sen vain siksi, että meillä kotona on sama kirja 1:1 koossa. Pärekorin valmistajaa en myöskään muista, kun en sitä heti kirjottanut mihinkään ylös, mutta hän oli tehnyt todella upeita tuohikontteja. Nämä korit ja kontit oli tehty paperisuikaleista ja sitten maalattu. Taidan käydä jonakin sateisena päivänä kirjastossa lainaamassa tuohityökirjan ja väkertää tuohitöitä itsekkin.

Woopperilta ostin pari kannua ja kulhoa (minun ensimmäiset woopperin tuotteet). Voihan noihin jotain säilöä sinne kelarin perukoille tai sitten ne odottavat keittiön valmistumista ja paraatipaikkaa hyllyssä. Äiti on kuulemma ostanut minulle yhden tuollaisen kannun jostain toisesta paikasta, mutta en ole sitä vielä nähnyt. Muitakin tuliaisia äidillä on minulle, mutta niistä enempi sitten kun saan ne.


Ostin toiselta keramiikan tekijältä satsin erilaisia vateja ja katsotaan nyt mistä nämä paikansa löytävät. Jossain nettikaupassa muistaakseni myytiin näitä samoja vateja, mutta en kuollakseenkaan muista, että missä.

Mukavaa oli ja paljon syntyi ideoita. Yllätyksekseni myös huomasin, että ihmisten blogeissa ja muualla netissä nähdyt tavarat näyttävät livenä vieläkin paremmilta. Tämän totesin varsinkin Tarun nukkejen kohdalla. Minun mielestä nukkekodin nuket ovat rumia. Yleensä kaikki, sekä miehet, että naiset näyttävät samalta, eli pyöreäkasvoisilta pikkulapsilta ja sukupuoli erot tulee esiin vain vaatetuksella. Tarun nuket olivat kuitenkin miehiä, naisia, nuoria ja vanhoja. Persoonallisen näköisiä ja tarkasti valmistettuja yksilöitä. Olen ajatellut tehdä nukkekodin ilman nukkeja, mutta jos mieli jossain vaiheessa muuttuu, niin nyt tiedän mistä löydän sopivat asukkaat.