Astioita

Muutamia viikkoja sitten luin ikävän uutisen siitä, että yksi minimaailman tähdistä on poistunut joukostamme. Itse en henkilökohtaisesti tuntenut Wooperia, eli Jaana Inkistä, mutta seurasin kyllä ihaillen hänen blogiaan.
Viime kesänä kävin eräässä Kokkolan lähellä sijaitsevassa lahjatavaraliikkeessä ja sieltä ostin silloin Wooperin ihania astioita. Viime viikolla olin taas käymässä Kokkolassa ja ostin sen liikkeen loput miniastiat itselleni. Näille ihanille ruukuille ja kannuille löytyy varmasti käyttöä.

Liian iso pala?

Viime aikoina olen viettänyt hiljaiseloa nukkekotirintamalla, sillä aika on kulunut töissä ja uuden koiranpennun kanssa puuhatessa. Tänään sain kuitenkin inspirationpoikasen ja rupesin väkertämään levykasasta jotain talontapaista. Levyt on 10mm MDF-levyä ja kasaamiseen käytin liimaa ja ruuveja. Kun poraa ruuvveille reijät valmiiksi ja ruuvvaa ruuvvit käsin, eikä koneella, niin levy ei halkeile. Vaikka kasaaminen sujui helposti, niin siltikin minusta rupesi tuntumaan siltä, että olen haukannut hieman liian ison palan tämän projektin suhteen. Tuosta talosta tulee ihan julmettoman suuri ja se ei luultavasti valmistu koskaan. Yhden levyn olin jättänyt sahaamatta, joten työ tyssäsi siihen ja jatkuu, kunhan olen käynyt sen levyn kanssa työpaikalla tervehtimässä sirkkeliä.

Hylly osa 2

Kellari eteni taas hieman. Hylly sai lisää levyjä ja viinipullotelineen. Teline on leikattu pahvista (piirrustuslehtiön takakansi) ja kasattu maalarinteipillä. Oli myös aivan pakko jo päästä kokeilemaan tavaroita hyllyille ja kyllähän tuota kellariin sopivaa tavaraa tuolta varastojen kätköistä ihan mukavasti löytyi. Pian on edessä massaruokien tekeminen ja se hieman jännittää, kun en ole niitä koskaan vielä tehnyt. Täytyyhän kellarissa kuitenkin olla mm. perunoita ja omenia, joten jonkun vapaapäivän lähitulevaisuudessa aijon pyhittää massailulle.

Hylly

Väkersin kellariin hyllyn, jotta etenee sekin projekti. Tällä hetkellä hyllyssä on vasta alin ja ylin hyllylevy paikoilleen liimattuna, sillä muiden hyllyjen paikkohin vaikuttaa hyllyihin laitettavat tavarat ja niitä ei vielä juurikaan ole olemassa. Hylly ei myöskään jää tuoreelle puupinnalle, vaan se patinoidaan näyttämään vanhalta ja tummuneelta, samoin kun koko boksi.

Koulutauluja

Olen aina pitänyt vanhoista koulutauluista. Meillä oli niitä kotona muutama aikoja sitten, mutta ne on jossain muutossa laitettu pois. Omia suosikkeja on erityisesti mustalla pohjalla olevat kasvitaulut. Ihan jotain muuta asiaa olin netistä etsimässä, kun nämä taulut tulivat mieleen ja vaikken ole saanut tauluja itselleni 1:1 koossa, niin ainahan on mahdollista saada 1:12 kokoisia ihanuuksia.
Tällaisesta paikasta löytyy laaja kokoelma vanhojen koulutaulujen kuvia. Lisäksi hieman pahvia, mustaa maalia ja liimaa, ja lopputuloksen näet alla.

Orvokkitaulun takapuolelta löytyy myös tuo kaavio, jossa on selitetty kuvassa olevat kukan osat sekä suomeksi, että ruotsiksi. Muihin kukkiin en tuota takapuolen kaaviota löytänyt.

Ihan uuden veroisia nuo kuvat eivät ole, sillä siellä täällä on joku kulma haalistunut, mutta kenties nukkekodin vintin ikkunasta on aurinko paistanut juuri näihin tauluihin ja aika on päässyt jättämään jälkensä.

Ostoksia ja lahjoja

Ei tullut minun loppu kesästä niin mineilyn täyteinen kun olin suunnitellut, sillä olin miltein koko ajan jossain reissussa. Oulussa ollessani kävin Sinooperissa ostamassa rakennustarvikkeita, muun muassa puurimaa ja rautalankaa. Oulussa tapasin myös ystäväni, joka oli Saksassa käydessään ostanut minulle tuliaisiksi tämän ihanan herkkuannoksen.

Kotiin tullessa minua odotti ilmoitus paikallisesta kirjakaupasta, että saan vihdoinkin noutaa kirjan jonka olin tilannut jo pari kuukautta aijemmin. Kaikki kirjan ostaneet ovat tätä kirjaa myös kehuneet ja minun täytyy yhtyä heihin. Sanaakaan en ymmärrä koko opuksesta, kun on jäänyt opettelematta tuo ranskankieli, mutta kuvat kertovat kaiken tarvittavan. Kirjassa on paljon ihania kuvia ja teko-ohjeita, joten kunhan töiltä vaan aikaa riittää, niin taidan ruveta askartelemaan.

Kaksi viikkoa sitten olin työmatkalla Tampereella ja yhtenä päivänä oli pari tuntia aikaa kierrellä kaupungilla. Siellä kierrellessä löysin myös Leluliike Nukkelan ja piipahdin pienille ostoksille. Ruosteisten maitohinkkien, leipäveitsen, nuijan ja saksien lisäksi ostin myös pullon rispaantumisen estoainetta (Fray Stay) ja sitä kätevää "liimaa" jonka saa pestyä pois (Tacky Wax).

Tampereen reissulla kävin myös Muumimuseossa. Joskus vuosia sitten olen käynyt siellä perheen kanssa kesälomareissulla ja muistan kuinka ne miniatyyrimaisemat teki minuun suuren vaikutuksen. Nyt vau-reaktio ei ollut kenties yhtä suuri kuin silloin noin 20 vuotta sitten, mutta edelleen muumitalon pienoismalli oli todella kiehtova. Sain jopa pari idean poikasta tulevia projekteja varten, mutta ne on parempi jättää vielä tuonne omiin ajatuksiin muhimaan. Suosittelen kaikille lapsenmielisille vierailua Muumilaaksossa, jos miniatyyrit ei kiehdo, niin Tove Janssonin tussityönä tekemät kirjojen kuvitukset ovat kyllä näkemisen arvoiset.

Mannaryynirappaus

Kun itse etsin tietoa netistä, että miten se mannaryynirappaus oikein tehdään, niin kovin yksityiskohtasia ohjeita en löytänyt. Toivottavasti tästä on apua jollekkin, joka saman asian kimpussa painii. Kuvia on vähänlaisesti eri työvaiheista, mutta ei tämä niin kovin monimutkaista ole.

• Levitin suoraan boksin seiniin liimaa reilun kerroksen. Käytin ihan Kiilto yleisliimaa ja reilu kerros on noin 1mm, niin että pinta jää kauttaaltaan valkoiseksi.
• Purkista suoraan ripottelin mannaryynejä liiman pintaan. En painellut niitä mitenkään kiinni liimaan.
  
• Annoin kuivua kunnolla ja kopistelin ylimääräset mannaryynit roskikseen.

Tässä vaiheessa seinät näytti tältä:

Maalina käytin kaapin perukoille unohtunutta Maalarin Remppa 7, eli ihan perus pohjamaalia, johon sekoitin mustaa akryllimaalia laatikosta löytyneestä tuubista. Sivellin oli vanha vesivärisivellin. Mannaryynejä ei juurikaan jäänyt siveltimeen vaikka minun maalaaminen oli aika ronskia. Maalia kului paljon ja välillä piti töpötellä pensselillä maalaamisen sijaan, jotta joka koloon menee väriä. Seinäpinnan kuvaaminen oli aika haastavaa puuhaa ja tämä kuva ei ihan vastaa totuutta, mutta on aika lähellä sitä.

Maalasin boksin myös ulkopuolelta ja maalin kuivumisen jälkeen liimasin lattiapahvin paikoilleen. Hieman oli vaikeuksia saada lattia boksin peränurkkaan kiinni, koska rappaus oli pienentänyt boksin kokoa. Tarpeeksi kun ähertää ja hieman kun vielä kiroaa siihen päälle, niin meni lattia paikoilleen ja lasikin sujahtaa koloonsa ongelmitta.

Ulkopinnan aijon jättää vaalean harmaaksi, mutta luulen että patinoin sisäseiniä hieman vanhemman ja likaisemman näkösiksi. Kyseessä on kuitenkin vanha kellari.

Takkuaa

Juurikaan en ole saanut projekteja etenemään kesän aikana. Kellariboksin seinät olen saanut rapattua mannaryynirappauksella, mutta maalaaminen on vielä tekemättä. Aika hyvin ne mannaryynit siellä seinällä pysyy, kun liimaa levitti todella paksusti ja malttoi olla koskematta seiniin ennen niiden kuivumista. Ylimääräset ryynit kopistelin pois vasta parin päivän päästä rappauksesta. Luultavasti osa ryyneistä lähtee vielä maalatessa irti, mutta seinille jää varmasti tarpeeksi raplinkia.

Alku kesästä osallistuin Marian arvontaan ja olin onnettaren suosiossa, sillä posti toi minulle ihanan virkatun viltin. Tämä mustareunainen viltti on äitini tekemä. Minulla itselläni ei ole minkäänlaista virkkaus- ja neulomistaitoa, joten tällaiset käsityöt ovat aina tervetulleita.

Woopperin tekemien kannujen kokoelma on jälleen kasvanut. Kaksi kannua ostin Lahden markkinoilta, äiti oli ostanut kaksi kannua Kokkolalaisesta lahjatavaraliikkeestä ja itse otsin kaksi kannua lisää kun kesäkuussa Kokkolassa piipahdin. Nyt nämä taitavat hetkeksi riittää. Ajattelin laittaa ne keittiöön kaapin päälle koristeiksi kunhan saan sen keittiön tehtyä.
Jouduin saattelemaan työnjohtajana toimineen Olga koirulaisen sateenkaarisillalle ja nyt tuntuu, että ylimäärästä aikaa on vaikka kuinka paljon. Tämä oma koti on ollut aika huonolla hoidolla viime viikkoina ja ajattelinkin laittaa täällä nyt paikat kuntoon ja keskittyä sitten minimaailmaan, kunnes työt taas elokuussa alkaa.

Tuliaisia

Sain äidiltä hieman tuliaisia, kun he kävivät täällä Etelä-Suomessa. Paketista löytyi Woopperin vihreä pieni kannu, jo olemassa olevan pienen vaaleanpunaisen kannun kaveriksi. Keraaminen kasari, jonka kyljessä oli sininen tuulimyllyn kuva. Kasarin kansi oli teipattu kiinni ja kun teipin otti pois, niin myös se tuulimyllyn kuva irtosi. Paketissa oli myös suppilo ja metallinen vuoka.

Paketista löytyi myös hieman herkkuja.
Kaikille näille löytyy varmasti paikka keittiöstä tai kellarista.

Äidin ystävä tekee koruja helmistä ja hän oli pientä korvausta vastaan värkännyt minikoon lamppuja. Sähköjä näissä ei ole, mutta ne saa kyllä tarvittaessa sähköistettyä. Luulen, että jompikumpi näistä päätyy eteisen kattoon, mutta en osaa vielä sanoa, että kumpi.

Saman naisen tekemiä on myös nämä lamput ja näillekkin löytyy varmasti oma paikkansa. Kaikki lamput on tehty lasihelmistä ja tuon toisen ruskean lampun sisällä oleva pallo on myös lasia.

Lahden Minimarkkinat

Ajoin tänään Lahteen Minimarkkinoille ja ei ollut huono reissu. Kuvia tuli räpsittyä vaikka kuinka ja tähänkin postaukseen niitä mahtuu aika kasa. Kuvia klikkaamalla saa ne isommiksi, jos haluaa tarkastella niitä lähemmin.
Markkinoilla oli näytillä useita pienoishuoneita. Monta hienoa työtä siellä oli, mutta eihän niistä saa kunnon kuvia kun ne olivat pääsääntöisesti lasin takana. Onnekseni kiehtovin kohde, Pierren Paja, oli kuitenkin ilman lasia. Pierre on taiteilija, joka maalaa pääsiäismunia omassa munanmuotoisessa ateljeessaan. Munantuotantolaitos on yläkerrassa ja sieltä kourua pitkin saapuvat munat taiteilijan työtilaan maalattaviksi.

Tässä hieman parempi kuva Pierrestä ja takana näkyy hieman myös hänen porkkana-autoansa. Pajan on valmistanut Wooper ja Pierre on Hannan tuotantoa. Wooperin blogista löytyy enemmän kertomusta Pierrestä ja pajan valmistumisesta. Kannattaa käydä katsomassa, jos ei vielä ole sitä tehnyt.

Myös nämä hienot "keppihevoset" ovat Hannan valmistamia. Hannan pöydässä oli myös paljon muita ihania juttuja, kuten karhuntalja ja jonkin sarvipäisen eläimen pää. Minun nukkekodissa on saattanut asustaa ennen vanha merikarhu, joka on ihan hyvin voinut unohtaa ullakolle Afrikan reissunsa matkamuiston.. Nämä kaikki on tehty neulahhuovutuksella ja se on sen verran mukavaa puuhaa, että ensin kokeilen, josko itse osaisin tehdä jotain vastaavaa ja ainakin yhdelle rottweilerille olisi eteisen nurkassa paikka suunniteltuna.

En pysähtynyt kotimatkalla kurkkimaan minkään maalaistalon ikkunoista sisään, sillä myöskin tämä on pienoishuone. Tuo vanha uuni on jotain sellaista mitä olen suunnitellut omaankin nukkekotiini, en vain ole vielä päättänyt että sopiiko se tyyliin. Voi olla, että joudun jättämään tuon tyylisen uunin valmistuksen johonkin tulevaisuuden projektiin.

Samassa pöydässä tuon yllä olevan huoneen kanssa oli myös paljon muita ihanuuksia, kuten tämä vaaka. Se oli niin taidola tehty ja aivan uskomattoman siro ja pieni, että hieman harmittaa etten raskinut sitä ostaa. Tätä pöytää pitivät ruotsalainen pariskunta ja he kuulemma kiertävät ympäri pohjoismaita erilaisilla messuilla myymässä tuotteitaan. Varsinaista liikettä heillä ei ole missään. Minä hukkasin heidän yhteystietonsa, että jos jollakulla on heidän tietonsa niin laittaisitteko viestiä.

Massaherkkuja oli monenmoista useissa eri pöydissä. En nyt muista mitkä herkut ovat kenenkin tekemiä, mutta nälkä tulee niitä katsellessa. Hieman katselin herkkuja sillä silmällä, mutta en sortunut ostamaan mitään. Ruokakellari on työn alla ja täytyyhän sinne saaha myös sitä ruokaa, mutta ajattelin nekin tehdä pääsääntöisesti itse.

Tämän kahvimyllyn tekijän nimen olen myös hukannut, mutta hän oli kuitenkin kotoisin Tammisaaresta. Kahvimyllyjä oli useita erinlaisia ja kaikissa oli toimivat laatikot. Samassa pöydässä oli myös uskomattoman hienoja ruokapöytiä tuoleineen.

Sitten päästäänkin jo minun pieniin ostoksiin. Ruotsalaisen pariskunnan pöydästä ostin tämän joulukoriste paketin. Pakettiin kuuluu 1,5mm vanerista leikatut tontut ja heille jalustat ,jotta pysyvät pystyssä ja kynttilät. Korkeutta valmiilla kynttilänjaloilla on noin 4,5cm. Kokoaminen ei hirvitä minua yhtään, mutta en todella tiedä kuka osaa maalata noin pieneen puu kappaleeseen tontun kasvot.

Samasta pöydästä ostin myös tämän merkkauskirjan. Ostin sen vain siksi, että meillä kotona on sama kirja 1:1 koossa. Pärekorin valmistajaa en myöskään muista, kun en sitä heti kirjottanut mihinkään ylös, mutta hän oli tehnyt todella upeita tuohikontteja. Nämä korit ja kontit oli tehty paperisuikaleista ja sitten maalattu. Taidan käydä jonakin sateisena päivänä kirjastossa lainaamassa tuohityökirjan ja väkertää tuohitöitä itsekkin.

Woopperilta ostin pari kannua ja kulhoa (minun ensimmäiset woopperin tuotteet). Voihan noihin jotain säilöä sinne kelarin perukoille tai sitten ne odottavat keittiön valmistumista ja paraatipaikkaa hyllyssä. Äiti on kuulemma ostanut minulle yhden tuollaisen kannun jostain toisesta paikasta, mutta en ole sitä vielä nähnyt. Muitakin tuliaisia äidillä on minulle, mutta niistä enempi sitten kun saan ne.


Ostin toiselta keramiikan tekijältä satsin erilaisia vateja ja katsotaan nyt mistä nämä paikansa löytävät. Jossain nettikaupassa muistaakseni myytiin näitä samoja vateja, mutta en kuollakseenkaan muista, että missä.

Mukavaa oli ja paljon syntyi ideoita. Yllätyksekseni myös huomasin, että ihmisten blogeissa ja muualla netissä nähdyt tavarat näyttävät livenä vieläkin paremmilta. Tämän totesin varsinkin Tarun nukkejen kohdalla. Minun mielestä nukkekodin nuket ovat rumia. Yleensä kaikki, sekä miehet, että naiset näyttävät samalta, eli pyöreäkasvoisilta pikkulapsilta ja sukupuoli erot tulee esiin vain vaatetuksella. Tarun nuket olivat kuitenkin miehiä, naisia, nuoria ja vanhoja. Persoonallisen näköisiä ja tarkasti valmistettuja yksilöitä. Olen ajatellut tehdä nukkekodin ilman nukkeja, mutta jos mieli jossain vaiheessa muuttuu, niin nyt tiedän mistä löydän sopivat asukkaat.

Tiililattia

Innostuin hieman askartelemaan tänään. Kävin tammikuussa Oulussa ja ostin Sinooperista roomboxin, johon oli tarkoitus toteuttaa salainen projekti. Se laatikko ei ole kovin syvä ja tämä salainen projekti ei oikein lähtenyt käyntiin koska laatikko oli väärän kokoinen. Projekti siirtyi tulevaisuuteen odotamaan, että teen sille itse oikean kokoisen boxin. Tähän Sinooperin boxiin tulee nyt ruokakellari.
Tilasin Nukkekoti ja Lelu-kaupasta valmista tiilimattoa ja siitä tein tänään lattian tuohon kellariin. Tiilenpalat oli kiinni tyllissä ja minä rapsin ne siitä irti koska ne oli liian hyvässä järjestyksessä. Kiinnitin tiilet pahville kaksipuoleisella teipillä. Tuo teippi on sellaista verkkopohjaista "tosimiesten" teippiä eli todella hyvin pitävää ja se on kai tarkoitettu muovimattojen liimaukseen.

Tältä näyttää lattia paikoillaan. Jos joku ihmettelee laatikon seiniä, niin niissä oli jo laudoitus pinnassa salaista projektia varten ja sen olen nyt puukon ja taltan kanssa sieltä irroitellut. Rosoisuus ei haittaa mitään sillä kellarit on aina hieman rosoisia. Ajattelin rapata seinät mannaryynirappauksella tuohon kaikien kuoppien ja muhkuroiden päälle. Mannaryynejä minulla ei ole, joten kohta juoksen katsomaan onko tuo läheinen pikkukauppa auki näin helatorstaina.

Minun varastoista ei myöskään löytynyt lattialaastia tiilten saumausta varten, joten tiilet on nyt kertaalleen saumattu Sadolinin Oiva pikasiloitteella. Pakkelin levitin lastalla ja lopuksi pyyhin tiilet puhtaiksi märällä rätillä. Lattia on nyt kuivumassa painon alla, koska pahvi, josta vain toinen puoli on kostea, vääntyy varmasti. Toinen kerros pakkelia tarvitaan vielä saumoihin, mutta antaa ensimmäisen kerroksen ensin kuivua kunnolla. Saumoista voi tulla liian valkoiset, mutta sen ongelman ajattelin hoitaa vesivärillä. Pakkeli on sen verran huokoista, että se varmasti imee vesiväriä itseensä.

Tauko

Aurinko paistaa, linnut laulaa ja luonto on herännyt talvihorroksesta. Mikään mahti maailmassa ei saa minua pysymään sisällä, joten nukkekoteiluun tulee nyt väkisin pieni tauko. Niin kauan kun on ihanat ilmat niin minä aijon kierrellä koiran ja kameran kanssa pitkin poikin kuvailemassa kukkia, muurahaisia ja muita kivoja öttiäisiä.

Oikein ihanaa ja aurinkoista kevättä kaikille!

P.S Nukkekotiyhdistyksen liittymismaksu on maksettu ja ensimmäinen lehti kolahti postilaatikkoon keskiviikkona.

Moitteita

Kävin Model Expo 2009- näyttelyssä viikko sitten sunnuntaina. Ihan kivasti oli kaikenlaista nähtävää vaikka nukkekoti juttuja olisi voinut olla tietenkin paljon enemmän. Työkaluja oli vaikka minkälaisia ja löysin myös paljon uusia materiaaleja. Mitään en kuitenkaan ostanut kun olin lähdössä siitä suoraan Tukholmaan ja en halunnut kantaa mitään ylimäärästä mukana. Osoitekirja toki täyttyi useamman firman yhteystiedoilla.
Tähän asti ei siis suurempia moitteita, mutta Nukkekotiyhdistykselle menee nyt kyllä pahaa palautetta. Heidän pöytänsä oli niin mitäänsanomattoman näköinen, että kävelin siitä ensin ohi kun en sitä huomannut. Nukkekoteilu on niin moninainen harrastus, että kuvittelisi siitä saavan myös näyttävän esittelypöydän aikaiseksi. Yksinään minun räpellyksistä olisi saanut sen messupöydän täyteen tavaraa ja minähän en ole ehtinyt tehdä juuri mitään tuohon taloon joka on vielä levyinä lattialla. Olisin ollut myös kiinnostunut yhdistyksen jäsenyydestä ja myynnissä olevista lehdistä, mutta pöydän takana olevilla rouvilla oli niin kiihkeä keskustelu käynnissä keskenään, että en saanut heidän huomiota kiinnitettyä itseeni. Jäi lehdet ostamatta ja jäsenyys saamatta.

Kirjoja

Vihdoin toi posti odotetun lapun, eli ilmoituksen noudettavasta paketista. Siitä on jo miltein kolme viikkoa kun tilasin nämä kirjat ja täytyy kyllä sanoa, että odottavan aika on todella pitkä. Angie Scarrin Making miniature food oli se kirja jonka halusin ja tämä toinen oli puhtaasti heräteostos. Tuon ruoka kirjan minä jo aika tarkkaan kahlasin läpi ja se on loistava. Joitain tietyn värisiä fimo massoja täytyy tilata lisää, mutta aika paljon minulta niitä jo löytyykin. Nyt vain odotellaan vapaa päivää jotta massailut voi alkaa.

Uusi pohja

Vaihdoimpa uuden pohjan tähän blogiin, kun entinen oli niin synkkä ja kuvista hävisi värit mustalla pohjalla. Ulkona paistaa aurinko ja on muutenkin ihana ilma, joten nukkekoti jutut jää tällaisina päivinä vähemmälle. Kun ilmat ei houkuta ulos ja on aikaa kökkiä sisällä niin askartelut jatkuu.

Sänky ja patja

Meillä kotona oli nukkekoti silloin kun me olimme siskoni kanssa lapsia. Oli iso kartano, jonka isä tai pappa oli rakentanut ja pieni yhden huoneen nukkekoti, joka toimi kauppana. Molemmat nukkekodit hävitettiin, kun me ei enää niillä leikitty. Nukkekodin tavarat ovat kuitenkin säilyneet, sillä äidilläni oli haaveissa joskus vielä rakentaa nukkekoti.

Tämä sänky on peruja sieltä lapsuuteni nukkekodista. Äiti on sen tuonut Helsingistä työmatkaltaan ja mielestäni se oli hienoin sänky mitä voi olla. Olisin silloin ottanut mielellään itsellenikin katoksellisen prinsessasängyn. Hieno sänky on vieläkin, mutta se ei ole sitä mitä haluan omaan nukkekotiini ja on se vuosien varastoinnin aikana saanut myös hieman vaurioita. Liimaukset ovat kuivuneet irti ja useat puuosat ovat menneet poikki. Tämän päiväinen projektini onkin ollut sängyn kunnostuksen aloittaminen. Vanhat kankaat revin irti ja liimailin puuosia kasaan.

Liiman kuivuessa otin joululahjaksi saadun ompelukoneen esille ja aloin ompelemaan uusia petivaatteita. Ajattelin, että olisin saanut kaikki peitot ja tyynyt ommeltua, mutta sain aikaiseksi vain patjan. Ohjeet patjan tekoon löysin Nukkekodin hengettären sivuilta. Näin pienten juttujen ompeleminen vie yllättävästi aikaa, varsinkin kun olen töissä tottunut ompelemaan useita metrejä kantiltaan olevia kankaita.

Patjan sain siis aikaiseksi ja hieno siitä tulikin, mutta ahkerasta mittaamisesta huolimatta patja on miltein kaksi senttiämetriä liian lyhyt. Tuo patja on nyt vailla sänkyä, joten täytyy yrittää väkertää sänky patjan mittojen mukaan ja tehdä jossain vaiheessa uusi patja jo olemassa olevaan sänkyyn.

Vahinko ei sinänsä ollut suuri, koska en ole vielä päättänyt makuuhuoneen väriä ja patja olisi voinut olla ihan väärän värinen. Luultavasti vuodevaatteista tulee kuitenkin vaaleat, mutta sänky on joko tummaksi petsattu tai vaaleaksi maalattu. Katoksen suhteen minulla on myös mietittävää, sillä en tiedä haluanko sänkyyn katosta vai en.

Ovi

Sahasin tänään oviaukon eteisen ja keittiön väliseen seinään. Se olikin huomattavasti suurempi työ kun olin kuvitellut. Käsin piti sahata, kun ei minulla kotona hienompia työkaluja ole ja kuviosahassa oli vielä liian ohut terä, joten se katkesi useamman kerran. Kauan siinä kesti, mutta lopulta sain oven istumaan sahaamaani aukkoon. Ajattelin lainata pistosahan työpaikalta niin saan loput oviaukot ja ikkuna-aukot sahattua hieman nopeammin. Ovi on keskellä seinää, koska eteisen lattia on alempana kuin keittiön ja eteisen puolelle oven eteen tulee pari porrasta.

Portaat osa 2

Olisi ollut helpompaa tehdä portaat ihan itse alusta asti. Minä tykkään ongelmien ratkomisesta ja palapeleistä, mutta en tiedä oliko tämä kannattavaa vai ei. Maksoin 16€ siitä hyvästä, että sain yöhön asti sovitella puukappaleita toisiinsa. Sama määrä työtä olisi ollut, jos olisin rakentanu portaat itse ja olisin päässyt halvemmalla, koska puutavara olisi löytynyt työpaikan jäteastioista. Nyt portaat ovat maalausta vaille valmiit ja ne näyttävät hienoilta, joten loppu hyvin, kaikki hyvin. Kuvia lisään maalauksen jälkeen.
En ole vielä päättänyt miten kiinnitän portaat seiniin. Koska talo on vielä osissa, niin ulkopuolelta ruuvaaminen onnistuu. Pelkkä liimakin voisi riittää, mutta ajattelin rakentaa portaitten alle komeron ja olisi ikävä, jos portaat irtoavat seinästä kesken rakennus puuhien.

Portaat

Minä en halua nukkekodin eteisestä liian suurta, mutta sinne on hyvin mahduttava kaikki ne elementit jotka haluan sinne sijoittaa. Portaat sijoittuvat kahdelle seinälle ja myös ulko-oven ja keittiöön johtavan parioven täytyy mahtua mukaan. Eteistä en ajatellut sen kummemmin kalustaa, kenties jokin penkki ja naulakko seinälle ja se riittää, eli huonekaluille ei tarvitse kovin paljoa varata tilaa. Työt ovat olleet hieman seisahduksissa viikonlopun ajan, sillä olen odotellut porras- ja ovipakettia saapuvaksi Minimaailmasta, jotta voin laskea kuinka paljon tilaa ne tarvitsevat. Tänään sain hakea paketin postista ja nyt koitan saada portaat aikaiseksi kasasta ihmeellisen näköisiä pieniä puun kappaleita. Ohjeet paketista toki löytyy, mutta niissä on vain yksi suttuinen kuva ja selostus ainoastaan saksaksi, joten ihan ilman apua saan tämän palapelin ratkaista.
Asuin kerrosten sisäovet ostin kaikki (yht.4kpl) valmiina, mutta ulko-ovi ja kellarin ovet teen itse. Myös ikkunat teen itse, sillä valmiissa ikkunoissa ei ole haluamaani kokoa ja ruutujen jakoa. Äkkiä laskettuna ikkunoita täytyy tehdä yhteensä 14 kappaletta, joten näperrettävää on luvassa.

Levyt on leikattu

Soittivat sieltä firmasta aamulla, että minun levyt on valmiina. Vaikka kuumetta on edelleen ja poskiontelontulehdus vaivaa, niin en malttanu olla hakematta levyjä heti kotiin. Ja samantien piti myös ruveta mittailemaan ikkunoiden ja ovien paikkoja. Työnjohtaja Olgasta oli enempi haittaa kun hyötyä, mutta onhan se hyvä, että joku mun mittauksiani valvoo. Sahaaman en nyt rupea, kun en uskalla luottaa siihen, että olen kuumeissani mitannu kaikki oikein.

Levyt ovat MDF-levyä, koska se on mielestäni tasalaatuisempi kuin vaneri ja "elottomampi", eli ei vääntyile niin herkästi. Sen työstäminen on helppoa ja se ei sahattaessa repeile niin kuin vaneri. Paksuus (10mm) on mielestäni aika sopiva nyt kun noita levyjä on käsissä pyöritellyt. Ohkasempi levy olisi ollut myös vaikeampi kasata, sillä MDF halkeilee helposti. Minulla on ajatus kasata tuo talo liiman ja ruuvien avulla. Ruuveille pitää porata reijät, koska tuonkin levyn saa helposti halki, jos ei ole varovainen. Painoa talolle tulee aika kiitettävästi, mutta minulla on tarkoitus laittaa talon alle huonekalupyörät, jotta sen liikutelu kotona esim. siivotessa on helpompaa. Muuttamisessa pyöristä tuskin on paljoa apua, mutta muuttomiehiä värvätessä täytyy vain "unohtaa" mainita tuollaisen vekotuksen olemassa olo.

Jippii!

Levyt on tilattu! Justiinsa soitin tuohon paikalliseen keittiökaappifirmaan kun siellä on myös levyjen sahauspalvelu ja tilasin levyt nukkekotia varten. 10mm MDF-levyä otin ja ei tullu kalliiksi kun kaikki levyt mittoihin leikattuna makso 55€. Nyt oottelen, et setä soittaa ja voin ajella hakemaan mun nukkekodin seiniä.

Karttoja ja sanomalehtiä

Tässä on viime aikoina ollu niin paljon työkiireitä, että en ole ehtinyt tehdä mitään nukkekotiin liittyvää. Tänään tulostin netistä karttoja ja sanomalehtiä nukkikseen. Noilta sivuilta löytyy myös paljon muitakin kivoja tulostettavia juttuja.

Ajattelin, että mun nukketalossa olis asunut aikaisemmin vanha merikapteeni ja hänen kuoltuaan, on sinne jäänyt paljon mielenkiintoisia tavaroita. Nämä kartat voisivat olla osa hänen jäämistöään.

Olen miettinyt paljon talon mittasuhteita ja olen pikkuhiljaa kallistumassa siihen vaihtoehtoon, että tähän taloon ei tule vinttiä. Ilman vinttiä saan talosta matalamman ja enemmän esikuvansa kaltaisen. Ihan kokonaan en ole vintin suhteen antanut periksi, sillä taloon mahtuisi hyvin hyvin matala ullakko. Sellainen paikka, jossa ei mahdu seisomaan suorassa ja johon ei saa rakennettua vinttihuonetta, mutta olisi kuitenkin tila jonne voi luukun kautta kiivetä ja jossa voi säilöä esim. vanhoja sanomalehtiä. Korkeuta ullakolle tulisi näillä näkymin noin 1,2m eli 10cm.

Retkellä Porvoossa

Minä ajan aika usein Kotkan ja Vantaan väliä, koska minulla on sukulaisia Vantaalla. Yleensä on kiire joko sinne tai takaisin, mutta tänään oli aikaa. Koira jäi sukulaisten luokse, joten sain ihan itsekseen viettää vapaapäivää. Moottoritiellä Porvoon kohdalla päätin poiketa reitiltä ja oli niin nopea päätös, että mietin sitä tarkemmin vasta kun olin jo ulosmeno rampilla. Päädyin Porvooseen ja, tarkemmin sanottuna, juuri sinne vanhaan kaupunkiin. Muutamia kertoja olen Porvoossa käynyt, mutta aina kesällä. Kaunis kaupunki se on myös talvella ja jopa näin kurakelillä.

Kirkon kävin katsastamassa ja samalta se minun silmin näyttää kuin ennen tulipaloakin.

Ihan turha reissu tämä ei ollut, sillä Porvoossa on minun nukkekotini esikuva. Netistä olen löytänyt Holmin talon kuvan ja nyt kävin tarkastelemassa taloa ihan paikan päällä. Ei ole tarkoitus tehdä 1:1 pienoismallia tästä talosta, mutta inspiraationa tämä talo minulle toimii. Minua miellyttää talon mittasuhteet. Ikkunoiden jaot ja rytmitys. Vaikeinta tässä koko hommassa on se, että nukkekodissa on yleensä enempi korkeutta kuin leveyttä ja tämä talo on matala ja leveä. Haluaisin nukkekotiini kellarin ja vintin, mutta silloin korkeutta tulee liikaa ja mittasuhteet menee pieleen. Isoja kompromisseja en ole valmis tekemään, joten suunnittelu on ollut aika haastavaa ja vieläkään en ole tyytyväinen piirrustuksiini.

Haluan mukaan myös yksityiskohtia, joita näinkin yksinkertaisen näköisessä rakennuksessa on todella paljon.

Brunbergin suklaakauppaa etsiessäni löysin Riimikko-nimisen lelukaupan. Ensin olisin kävellyt vain ohi, mutta sitten huomasin ikkunassa nukkekoti tavaroita ja välittömästi poikkesin sisään. Rahaa ei olisi ollut senttiäkään, mutta muutamia heräteostoksia tarttui silti matkaan.

Tämä pikkuruinen shakkilauta nappuloineen on loistava. Lauta on magneetin pala, joka on päällystetty ruutukuvioisella tarralla ja metalliset nappulat pysyvät hyvin pystyssä ja paikoillaan.

Raastinrauta kuuluu joka keittiöön ja minun nukkekotini keittiöstä löytyy nyt myös tämä uskomattoman hieno vohvelirauta!

Muutamia vihannesjulisteita ostin keittiöön ja suojelusenkelitaulun ostin lähinnä metallisten kehysten takia.

Minun nukkekotini väki elää mahdollisimman paljon omavaraistaloudessa ja liha taloon tuleekin omasta metsästä tai naapurin maalaistalosta. Lihamylly on siis tuiki tarpeellinen työväline tässä taloudessa. Tuo ruuvi, jolla mylly laitetaan pöytään kiinni, toimii oikeati! Kahvaa voi myös pyörittää, jolloin myllyn sisällä oleva "jauhinkivi" pyörii. Pöytä on kokoa 1:16 ja siksi liian pieni, mutta muuta pöytää minulla ei ollut kuvaan laittaa.